Yksin matkustamisesta

11.6.2016

IMG_0676

Jostain syystä sain viime syksynä päähäni ajatuksen yksin matkustamisesta. Sinne se ajatus sitten jäi kytemään, kunnes joulukuun pimeinä tunteina roihahti tosissaan liekkeihinsä. Miksipä ei?

Kaikki tapahtui melko nopeasti. Alkuvuodesta lentoja ostoskoriin näppäillessäni en vielä oikein osannut uskoa, että siellä ne nyt olivat. Lentoloput Zurichiin ja takaisin. Eipä auttanut enää perääntyäkään.

Matka-ajankohta läheni, mutta en tuntenut sitä samaa jännitystä ja odotusta kuin aikaisemmilla matkustuskerroilla. Okei, mua jännitti.

Lähtöaamu oli viileä ja hieman sumuinen. Pönötin turvatarkastusjonossa yksin laukkuineni ja katselin muita lennolle saapuvia ihmisiä. Niin monia muitakin yksinään matkalaukkuineen. Söin kalliin aamiaisen hieman apeana.

IMG_0687

IMG_0624

IMG_0632

Lentokone nousi niin kuin pitikin, mutten vieläkään tuntenut asiaankuuluvaa innostusta. En ennen kuin huomasin ikkunasta ensimmäiset lumihuippuiset vuoret. Leveä hymy ja innostus levisivät kasvoilleni. Jes.

Zurichin lentokentällä kävellessäni oloni oli ensi kertaa huvittuneen pöllämystyinen. Seurasin kylttejä lentokentän juna-asemalle ja metsästin oikeaa junaa tyhmännäköisesti pälyillen. Kysyvä löytää, mietin (ja menin kysymään). 

Yhtäkkiä ei ollutkaan enää yhtään kummallista kävellä yksin vieraan maan ja vieraan kaupungin katuja. Olo oli leppoisa ja rauhallinen. Tarvittavat asiat selvisivät, oikeat paikat löytyivät, ja aloin taas luottamaan itseeni.

Ja siitähän se sitten lähti rullaamaan.

IMG_0642

IMG_0657

Kaiken kaikkiaan reissu ei opettanut minulle mitään kovin uutta tai mullistavaa itsestäni. Touhusin aika lailla juuri niitä asioita kuin olin ajatellut touhuavani, nautin yksin olemisesta aika lailla juuri niin paljon kuin olin ajatellutkin nauttivani. 

Reissun aikana sain nähdä mitä upeampia paikkoja ja tavata mitä ihanampia ihmisiä. Kun en odottanut mitään ihmeempää, sain enemmän kuin olin osannut toivoakaan. Ennen kaikkea, opin luottamaan itseeni enemmän. Olen ikuisesti itselleni kiitollinen siitä, että otin oman elämäni ohjat ja uskalsin lähteä - että ylipäänsä ajattelin lähtemistä, ja sitten päätin toteuttaa haaveeni.

Joten kyllä, suosittelen yksin matkaan lähtemistä, mikäli se kiinnostaa ja aika on otollinen. Omasta matkastani jäi kyllä niin hyvät fiilikset, että lähtisin milloin vain uudestaankin.

Ehkäpä taas jonain päivänä. 

IMG_0667

4 kommenttia

  1. Sama! Syksyllä sain idean ja pian olinkin jo ostamassa lentoja. Keväällä sit mentiin ja aluks tuli kans tuo outo olo.Se meni ohi ja huomasin kyllä että yksin matkustelu on kivaa ja pitää lähteä uusikskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla että joku toinenkin on kokenut yksin matkaamisen samaan tapaan! :)

      Poista
  2. Yksin matkaamisessa on mulla aina aluksi ollut jännittynyt ja epävarma olo. Kai se jotenkin lohduttaa, kun lähtee reissuun jonkun muun kansen, että on joku toinenkin sielä arpomassa minne pitäisi mennä ja mistä löytää mitä. Mutta kun yksin matkustaa niin huomaa että yksinkin pärjää eikä seura ole välttämätöntä. Olen muutamaan otteeseen yksin reissannut ulkomailla, mutta tykkään enemmän jonkun hyvän kaverin kanssa nähdä paikkoja. Toisaalta taas kun olen vaellusreissulla niin silloin tykkään olla enemmän yksin. Makuasia siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti! Olin just pari viikkoa reissaamassa Italiassa siskon kanssa ja siellä mulle taas tuli sellanen fiilis, että yksin sen matkan tekeminen ja kokeminen ois voinu olla vähän tylsää :D Oisko se yksin matkustamisen mielekkyys vähän siinäkin et toisinaan sitä vaan kaipaa enemmän sitä ihan omaa aikaa ja toisinaan ei.. :)

      Poista

Copyright © BLUE ZONE
Design by Fearne