Toinen lääkisvuosi pähkinänkuoressa

2.5.2015

IMG_8597

Nyt kun toinen opiskeluvuosi vetelee viimeisiään, on ehkä ihan hyvä hetki koota hieman ajatuksia yhteen ja kertoa vähän fiiliksiä menneestä lukuvuodesta.


Toinen vuosi lääkiksessä alkoi  hermoston rakenne ja toiminta -kurssilla. Olin sitä vähän kauhulla odottanut, sillä edellisenä vuonna hermostojutut tuntuivat todella kaukaisilta ja vaikeilta kun niitä vähän tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta -kurssilla sivuttiin. Yllätyksekseni kurssi kuitenkin oli todella kiinnostava, eikä yhtään niin vaikea kuin olin kuvitellut. Luin kurssikirjaa melko ahkerasti, ja se avasikin käsiteltävää asiaa todella hyvin. Näin jälkeen päin ajateltuna tuntuu, että tämä kurssi hujahti kuin siivillä: oli motivaatiota ja intoa, ja se näkyi kyllä myös tenttituloksessa. Muistankin astelleeni tenttiin aika itsevarmasti, sillä tunsin kerrankin todella hallitsevani asian.

Myös anatominen ruumiinavaus -kurssi sujui kuin siivillä. Oli todella helpottavaa, kun viime vuonna opetellut lihakset ja luut muistuivat pienellä kertauksella melko helposti mieleen ja pääsin syventämään tietojani - edellisen vuoden tunnollinen pänttäys siis todella kannatti. Täytyy sanoa, että tätä kurssia olin odottanut jännityksellä jo opintojen alusta lähtien. Kuolleen ihmisen näkeminen oli minulle ja varmasti monelle muullekin aivan uusi asia, ja siksi myös käsittelimme koulussa aihetta yleisesti. Lääkärinä kuoleman kohtaaminen on osa ammattia, joten siinä mielessä tuntui ihan sopivalta, että siitä puhuttiin avoimesti ja se myös kohdattiin luonnollisena osana elämää.  

Ruumiinavauskurssia seurannut ihmisen kasvu ja kehitys -kurssi ei tarjonnut niin paljon kiinnostavaa tietoa kuin edelliset, mutta sekin sujui melko vähällä vaivalla. Tarkemmin ajateltuna tämä syyspuolisko olisi ollut ihanteellista aikaa esimerkiksi syväreiden teon kannalta, mutta mistäpä sen olisi tiennyt etukäteen. Täytyy siis sanoa, että syyslukukausi sujui todella hyvin ennen patologian kurssia, eikä kertaakaan tullut sellaista oloa, ettenkö olisi oppinut tarvittavia asioita.


Sitten tuli kuitenkin paton kurssi, eikä oppimisen määrässä enää säästelty. Siitä ja tästä loppukevään farmiksen kurssista olenkin jo kirjoitellut omat postauksensa, joten ehkä sivuutan selostukset ja tiivistän fiilikset molemmista yhteen lauseeseen: patossa iski laiskuus ja tietomäärän valtava laajuus vähän lamautti, mutta farmiksesta on hyvä fiilis. 


Alan pikku hiljaa ymmärtämään, miksi lääkisopiskelijat saattavat helposti tuntea ahdistusta kaikesta siitä tietomäärästä, mikä pitäisi saada hallintaan. Haluan kuitenkin suhtautua asiaan mahdollisimman rationaalisesti: kukaan ei selviäisi tästä opiskelusta yrittäen muistaa jokaisen kirjassa mainitun asian. Luotan myös siihen, että optimistisella ja innokkaalla asenteella seuraavat vuodet klinikassa tulevat kartuttamaan tietovarastoa ja valmistamaan tulevaan ammattiin niin, että sen harjoittaminen on jonain päivänä mahdollista. Armollisuus itseään ja muita kohtaan on tärkeää!    


IMG_8505

Lähetä kommentti

Copyright © BLUE ZONE
Design by Fearne