Kiire

20.4.2015

IMG_1737

Joinain päivinä kiireen tuntu on väistämätön. Aamulla on kiire kouluun, koulusta on kiire kotiin ja illalla on kiire kun yrittää vielä opiskella, urheilla, harrastaa ja ihan vaan rentoutuakin.

Välillä koen olevani kiireellinen, vaikkei mitään varsinaista kiirettä edes olisi.

Jos kiire on päänsisäinen tuntemus, mikseivät kaikki ihmiset valitsisi itselleen kiireetöntä arkea?

IMG_1766

Välillä en voi muuta kuin ihmetellä, miksen sitten herää aamuisin aikaisemmin tai miksi kotiin on aina niin kauhea kiire. Olisiko se niin kamalaa saapua kotiin muutamaa minuuttia myöhemmin kun olisi kerrankin saanut polkea matkan ihan rauhassa, ulkoilmasta nauttien ja ympäristöä havainnoiden? Tai olisiko se niin kamalaa herätä aamulla muutamaa minuuttia aiemmin, ettei aina tarvitsisi vetäistä vaatekaapista ensimmäisiä käteen sattuneita vaatteita ja saapua luennolle juuri ennen ovien sulkeutumista (vaikka kyllä sinne luennolle siis vielä senkin jälkeen pääsee).

Illalla tekemisiään voisi priorisoida niin, ettei kiirettä pääse syntymään. Voisi hyväksyä, ettei kaikkea ehdi eikä tarvitse tehdä saman päivän aikana.

Kiireen keskellä voi helposti unohtua, kuinka tärkeitä ne kiireettömät hetket ovatkaan.  Voi myös unohtua, että loppujen lopuksi määritämme itse oman kiireemme. Kun tuntuu, että elämä vetää kiireiseksi, voi vaan kysyä itseltään että miksi, ja mitä asialle voisi tehdä.

En haluaisi elää kaikkien pienien hetkien ohitse vain siksi, että kuvittelen olevani kiireinen.

IMG_1725

Eilisillan kiireetön hetki muistuttikin, kuinka arjen taian voi löytää mistä ja milloin vain. Eilen se löytyi tummasta kevätillasta kävellessäni saunasta kohti sisärakennusta. Viileä tuuli hiveli paljasta ihoa ja humisutti ympärillä olevia puita, muutama tähti tuikki sinimustalla taivaalla - minä seisoin siinä paikallani hetken ja mietin, että kyllä se elämä on taianomaista kun muistaa välillä vaan pysähtyä ja unohtaa kaikenmaailman kiireen.
  IMG_1723

Lähetä kommentti

Copyright © BLUE ZONE
Design by Fearne