Ensimmäinen lääkisvuosi pähkinänkuoressa osa I

16.2.2015

IMG_0996

Ensimmäinen lääkisvuoteni oli varmasti yksi mukavimmista vuosista tähän astisessa elämässäni: uusia ystäviä, mukavia vapaa-ajan aktiviteetteja, paljon uusia opittuja asioita, mielekästä puurtamista, sopivasti vapaa-aikaa ja tietynlainen turva tulevaisuudelle. Kesällä 2013 pääsykoetulosten julkaisun jälkeen olin todella innoissani tulevasta, olinhan vihdoin saanut haluamani opiskelupaikan. Sen suurempia odotuksia en tulevalle asettanut.

Vuosi siis meni kokonaisuudessaan oikein mukavasti, mutta jotta en loisi liian ruusuista kuvaa, todettakoon, että mukaan mahtui tietysti myös hetkiä, jolloin ei huvittanut opiskella, tentti stressasi tai opiskeltavat asiat tuntuivat tylsiltä. Syksypuolella oma lukunsa oli tietysti porukkaan sulautuminen ja sen oman kaveriporukan löytäminen. Ihmisiä oli niin paljon, etten ainakaan itse osannut aluksi oikein ystävystyä kenenkään kanssa. Vieläkään en kyllä muista läheskään kaikkien omalla kurssilla olevien nimiä. Uskallan korkeintaan väittää, että tunnistaistaisin, jos joku kurssikaveri kävelisi kadulla vastaan (ja tätähän tapahtuu - kuten sanoin, meitä on aika paljon!).

IMG_0984

Muistan yhä kirkkaasti, kun ensimmäistä päivää istuimme PharmaCityn luentosalissa kaikki ihan pikkuisina fetuksina (Turussa alottavia lääkisopiskelijoita kutsutaan tällä nimellä, tarkoittaa suomeksi sikiötä :D). Biokemiavuoden jälkeen oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että nyt tuli valittua oikein, tänne minä kuulun. Tämä tuntuu oikealta. Kuuntelin aloitusluennon innosta kihisten, jonka jälkeen meidät sitten jaettiin tuutorryhmiin. Omassani oli sekä lääketieteen- että hammaslääketieteen opiskelijoita. Kaikki ihan uusia naamoja! Tähän väliin voisin sanoa, että lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoillahan on kaksi ensimmäistä vuotta yhteisiä opintoja ennen klinikkaan siirtymistä.

Itselläni tilanne oli siinä mielessä hauska, että jo saapuessani ensimmäiselle luennolle, minulla oli ystäviä joiden viereen istua. Kävi nimittäin niin hyvä tuuri, että lähes kaikki ystäväni biokemiavuodelta pääsivät myöskin lääkikseen. Olo ei siis ollut yhtään niin orpo ja epävarma kuin se olis saattanut olla, jos olisin astellut täysin tuntemattomien ihmisten keskelle. Enkä tosiaan ollut ainut tällaisen tilanteen omaava, usealla lääkiksessä aloittaneellahan on taustalla joitain aiempiakin opintoja varsinkin kemian tai biokemian saralla. Tuutorryhmät ovat siis monella tapaa hyvä keino tutustua aivan uusiin ihmisiin ja saada vanhemmilta opiskelijoita käytännön neuvoja ja tukea.

IMG_1000

Ensimmäisenä iltana tutustuimme toisiimme ensin tuutorryhmän kesken, sitten kaikki isossa lössissä Samppalinnanmäellä erilaisia tutustumisleikkejä leikkien. Opintojen ensimmäiset kaksi viikkoa olivat johdantokurssia, johon sisältyi luentoja vähän kaikenlaisista aiheista. Jonkin verran lääketiedettä ja jonkin verran kylmää faktaa yliopistossa opiskelusta. Nämä ensimmäiset kaksi viikkoa sisälsivät myös melko paljon oheistoimintaa iltaisin. Bileitä ja erilaisia rastikierroksia kyllä riitti! Itse ajattelin, että lääkis aloitetaan vain kerran elämässä, ja tällä mentaliteetilla tunnollisesti osallistuinkin kaikkiin järjestettyihin tapahtumiin. Tästä alun ravaamisesta saattoi jäädä jonkinlaiset traumat tällaiselle koti-illoista pitävälle, joten biletahti hiipui melko nopeasti.

Ensimmäinen syksy ainakin Turun lääkiksessä on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisenä johdantokurssin jälkeen alkaa SKB (eli solu- ja kehitysbiologia) ja puolessa välissä syksyä TLRT (tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta). Näiden lisäksi suoritin syksyn aikana kaksi pientä kurssia: medical english (joka on kaikille pakollinen) ja lääketieteellisen latinan valinnaisena. SKB on sitä peruskauraa, jolla on vaan pakko aloittaa. Onhan sitä nyt tiedettävä jotain solun toiminnasta. Reseptoreja, lähettejä, DNA:ta... Puoliakaan en mitä luultavimmin enää muista. Osa oli tuttua jo lukion biologian kursseista, mutta kyllä siinä aika paljon uuttakin asiaa tuli. Kurssilla opiskeltava asia oli periaatteessa oikein mielenkiintoista, mutta sitä vähän jo kärsimättömänä hinkui kohti anatomian kurssia...    

IMG_1002

Enkä kyllä turhaan hinkunut, sillä TLRT:stä oikeasti pidin! Naiviina opiskelijanalkuna kesti vähän aikaa tajuta, että meidän oikeasti täytyy opetella kaikki lihakset ja luut ja niiden pikku kyhmytkin ulkoa latinaksi. "Rennon" alun jälkeen tulikin puskista että nyt sitä päntätään ja opetellaan asioita ihan urakalla ulkoa. Mutta se oli mielenkiintoinen urakka, tuntui että pitkästä aikaa oppi oikeasti jotain uutta ja tarpeellista. Muistan melko tunnollisesti opiskelleeni pitkin kurssia, eikä monivalintatentti ennen joululomaa ollut yhtään paha (paitsi muutaman hermostoa käsitelleen kysymyksen osalta, sillä hermostohommia en oikein jaksanut vielä silloin opiskella..). Itse tykkäsin piirellä anatomisia kuvia ja nimetä niihin luita ja lihaksia. Tällä kurssilla jättimäinen Sobotta (anatomian oppikirja) on aivan must, sitä on kyllä tullut selailtua!

IMG_0982IMG_1003

Näin loppuun pakko vielä lisätä, että yksi ehdoton syksyn kohokohta oli kyllä se, kun kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat hajautettiin muutamaksi päiväksi eri terveyskeskuksiin tutustumaan lääkärin työhön. Tätä kutsutaan juonnekäynniksi. Muutama päivä siis istuttiin lääkärin takit päällä ja hiljaa hissukseen kuunneltiin ja katsottiin, että miten se työ sitten oikeasti hoituu. Itse en päässyt näillä reissuilla tositoimiin, mutta riippuen paikasta, jotkut opiskelijat pääsivät esimerkiksi kuuntelemaan potilaan sydäntä ja keuhkoja. Oli tosi mielenkiintoista päästä hetkeksi käsiksi siihen kliiniseen puoleen, johon meillä oli vielä siinä vaiheessa yli kaksi vuotta aikaa.. Nyt enää alle vuosi, hui!

Joo.. Tästä taisikin tulla elämäni pisin blogikirjoitus, alan ilmeisesti päästä tarinoinnin makuun :D Lähiaikoina kirjoitan sitten varmasti myös kevätlukukaudesta, katsotaan kuinka pitkää settiä saan sitten aikaiseksi.

Lähetä kommentti

Copyright © BLUE ZONE
Design by Fearne